Viimeiset kerrat Triple A:ssa

Vanhempani olivat viikon visiitillä Costa del Solin Calahondassa, missä itsekin sitten vierailin. Ja totta kai puhuin heidät mukaan myös lauantain Tripleretkelle! Lealta olin saanut taas koiralistaa, mutta nyt myös autettiin koirien lenkittämisessä, että sai nuo vanhemmatkin tehdä jotain. Lenkitettiinkin sitten yhdessä muiden kanssa useammat koirat ja aina tovi myös vain nautiskeltiin lämpimästä kelistä ja vehreästä maisemasta. On se kumma, miten niin pienestä avun antamisesta voi tulla niin hyvälle tuulelle.:)

Yksi lenkitettäviksemme saaduista koirista oli vajaa vuoden ikäinen espanjan vesikoirapoika Wodka, josta muodostui yksi minun, ja etenkin äitini suosikeista. Ihastuttava luonne kaverila, johon äitini rakastui täysin! ;D Mutta yksi oli ylitse muiden – Charly. Se ”kuka ei kuulu joukkoon” karvakasa lyhytkarvaisten kavereidensa joukossa, iloinen ja ihmisläheinen, mutta silti jotenkin niin tyyni ja fiksu nuoresta iästään huolimatta. Ah, rakkaus! :D

Lenkkeilyreitin kääntöpaikan maisemat alas Marbellaan.

Kierrosta kulkemassa.

Hengailutauko.:)

Mami-neito käytti _aina_ tilaisuuden hyödykseen ja ilmestyi ihan yllättäen rapsutettavaksi.:)

Wodka, yhtä vinkeä tapaus kuin ilme kertoo. :D

Wodka nautti rapsutuksista silmät kiinni.

18. päivä lauantai olikin sitten minun viimeinen visiittini Triplelle. Lähdin yksin, ja rahaa säästääkseni päätin kävellä tarhalle Marbellan keskustasta. Puolivälissä meinasi usko loppua, sillä matka vuorille on pelkkää ylämäkeä ja kestää kävellen sen kolmisen varttia. Tarhalle viimein päästyäni tiesin kuitenkin, että kaikki se hikoilu oli täysin vaivan arvoista!

Wodkaa ja etenkin Charlya tuli moikkailtua, istuin vaikka kuinka kauan tarhojen reunalla ja rapsuttelin innokkaita koiraystäviä, joita ilmaantui lopulta luokseni joka suunnalta. Käsiä olisi taas tarvittu lisää.:D Charlie ei malttanut pysyä poissa rapsutuskädestä - vaikka se välillä hölkytteli katsomaan, jos portilta kuului ääniä tai käväisi varjossa makoilemassa, kesti maksimissaan puoli minuuttia, kun se jo kipitti takaisin luokse nauttimaan silmät kiinni rapsutteluista.:)

Charlyyyy! <3

Autoin taas koirien lenkittelyissä, sillä uutta koiralistaa ei ollut Lealta tullut. Jätinkin kameran sitten aivan suosiolla pois ja nautin täysin siemauksin kaikista niistä valloittavista koirista ja ystävällisistä vapaaehtoisista – vielä viimeisen kerran.