Sunnuntaita ja naaman kärventämistä rannalla

Pientä baarikierrosta tuli otettua lauantai-iltana, ja mikäs sen parempi keino sunnuntaikoomailuun kuin ranta. Kävin taas uimassa (sanoinko minä edes missään vaiheessa, että talviturkki lähti jo viime sunnuntaina eli 14pvä!), ihanan viileää (ei siis enää kylmää!) vettä, ah! Kolmisen tuntia tuli makoiltua, eikä sillon vielä tuntunut missään kuumottavan liikaa, mutta kärtsäsinhän minä naamani sitten.. Onneksi ei nahka sentään irtoa (vielä). Toista silmäluomea vaan sattuu vieläkin…:”D

Triplellä taas!

Niin vierähti taas viikko, tuli lauantai ja oli aika suunnata kohti Tripleä! Nyt meitä lähti ihan joukko suomalaisia, seitsemänhenkinen auto täynnä ajelemaan mutkittelevaa moottoritietä kohti Marbellaa. Yksi Tripleltä hiljattain adoptoitu koirakin oli matkassa, kun muutama paperiasia oli vielä hoidettavana. Reipas ja suloinen spanielipentu.:)

Espanjan katukoirat ry:n pj oli taas laittanut muutamia koiria, joita katsoa. Oli huomattavasti helpompi ottaa kuvat, kun oli apukäsiä auttamassa.:) Jäimme Annikan kanssa pidemmäksi aikaa tarhalle, aika kului taas tosi äkkiä siinä istuskellessa ja koiria rapsutellessa. Ei olisi ollut pahitteeksi omata pari kättä lisää.:D Tuli nyt myös paremmin kierrettyä tarhaa läpi, kun keräili vuorotellen koiria kuvattavaksi. Bo:lta kuulin, että Triple on alun perin rakennettu noin parille sadalle koiralle. Tällä hetkellä tarhalla asuu tosiaan sen vähän vajaat neljäsataa tapausta.

Koirat juoksi aina innoissaan aidalle, kun joku tuli niitä katsomaan.:)

Jalan puuttuminen ei onneksi menoa haitannut yhtään..:)

Popie oli yksi kuvattavista koirista.

Salakavalasti, toki jo viime kerralta, alkoi löytyä myös pari muuta suosikkikoiraa. Ariel on pieni ja jo vanhempi rouva, joka haahuilee aina tarhan pihalla sinne tänne kuin ei tietäisi, mihin pitäisi mennä. Luulin ensin, että kaverilla on jotain ongelmia tasapainon kanssa, koska kävelee oudosti ja horjahtelee tämän tästä, mutta nyt, netistä luettuani tajusin, että toinen on myös sokea. En olisi uskonut sitä, ellen olisi tätä faktaa lukenut. Ariel on hirmu reipas ja avoin tapaus, vaikka vähän vältteleekin ihmisiä.

Ariel

Droepy taasen on kolmivuotias, lempeä ja seurallinen, mutta oman arvon tunteva poika, joka viettää miltei kaiken aikansa tarhansa katolla meininkiä seuraillen. Jotenkin salaperäinen tyyppi, johon aion ensi kerralla tutustua paremmin. Niin, ja tosi komea! ;)

Droepy

Kuvailua

19.4.

Jennin kanssa oltiin vähän päivittämässä Facebook-profiilikuvia. Uskallanpas heittää tännekin pari otosta.:)

Rannoilla on tällaisia hienoja hiekkataideteoksia useampia. On nähty aikaa ja vaivaa!

Astetta terveellisempää -jogurttia kastikkeella ja hedelmiäsekaan! :P

Pientä kämpän kuvapostausta

...Kun niitä kuvia ei tuossa aikaisemmin vielä ollut :)

"Olkkari", jossa tuommoinen juuri passelin kokoinen pöytä ja normi 90cm leveä sänky. Vaatteille ihan tarpeeksi tilaa (kerrankin!) ja muutenkaan ei tarvi mitään lattialla pitää (ne tavarat sitten vaan itsestään eksyy sinne). Niin, ja sitten tietysti se parveke. <3

Keittiönurkkaa! Toimiva jääkaappi ( :D ), pari liettä (taipuuko sana liesi noin?), juoksevaa vettä ja mikrokin. Hyvin pärjää. :)

Keittiötä lähempää. Ja kyllä, pöydällä on Jack Danielsin rommikola TÖLKISSÄ. Wtf.

Malaga!

Alkuviikko mennä hömpsytteli siinä töissä ollessa ja vähän rannalla ja ravintolassa istuskellessa. Duunissa ollut aika samanlaista nyt, uutisten kirjottelua pääasiassa.

Mutta sitten oltiin päätetty Jennin kanssa, että lähdetään tekemään shoppailureissu Malagaan keskiviikkona. Eilen sitten heti töiden jälkeen sitten kiiruhdettiinkin junaan ja matkattiin kohti Malagan keskustaa ja Primarkia! :D (Eli vaatekauppaa, jonka paperikassia joka toinen Malagan kaduilla kävelevä ihminen kantaa.) Matka Fugesta kestää sen kolmisen varttia, mutta aika kulki yhtä nopeasti kuin juna, kun oli hyvää seuraa matkassa.:)

Espanjassa shoppaillessa täytyy pitää koko ajan mielessä, että ne hinnat ihan tosissaan on halvempia kuin Suomessa, koska muuten iskee hulluus. Hulluus, että kohta loppuu rahat, kun tulee niin paljon ostettavaa. Mutta jos Suomen summissa miettisi tuonkin ostoskasan hintaa, tulisi siihen euroja ainakin puolet lisää. Löytyi tuubitoppia ja t-paitaa ja iiihana farkkuliivi ja ah-vihdoin-ne-ruskeat-chinosit!

Koska tämä blogi ei ole mikään tyyliblogi, en jauha tuosta shoppailureissusta sen kummemmin –Jennin kanssa pyörittiin muitakin liikkeitä, hipelöitiin jänniä matskuja ja päiviteltiin omituisia tyylejä. Kuviakaan ei tullut otettua itse asiassa kuin yksi, puhelimen kameralla, kakkupaloista.

Niin, niitä kakkupaloja. Taas. Ja täällä Espanjassa ne ON isoja paloja.

Triple A

La 13.4. Triple A – dog rescue center Marbellassa

Perjantai meni duunin jälkeen leppoisasti rannalla hengaillen, siitäpä nyt ei ole kummoista kirjoteltavaa.

Soittelin siinä kuitenkin Espanjan katukoirat ry:n puheenjohtaja Lea Pulkkisen kanssa ja sovin tarkemmin lauantain koiratarhavierailuani!

Lauantaina läksin siis toteuttamaan yhtä pientä haavettani ja näkemään läheltä koirien rescue centerin toimintaa. Bussi Marbellaan maksoi sellaiset kolmisen euroa ja matkaa taitettiin tunnin verran. Marbellan keskustasta nappasin vielä taksin, joka kuskasi minut vuorille Triple A:han.

Lauantaisin tarhalla käy aina paljon vapaaehtoisia ulkoiluttamassa koiria. Tarhalla majaileekin sen kolmisensataa haukkujaa, joten vapaaehtoisia ei voi olla liikaa. Olin saanut Lealta sähköpostiin linkit muutamiin uusiin koiriin, joihin lupasin tutustua ja napsia valokuvia suomen sivuja varten.

Koiratarha oli ja siellä meininki oli melko lailla sitä, mitä olin odottanutkin. Tarhaolot eivät ole hehkeitä, mutta vapaaehtoistyöntekijät pitävät ympäristöstä ja koirista huolta niin hyvin kuin vain kykenevät ja mihin resurssit riittävät. Yksi työntekijöistä auttoi minua alkusekamelskan jälkeen löytämään etsimäni koirat. Vietin jokaisen kanssa vajaan puolituntisen ja parhaani mukaan koetin lyhyessä ajassa tutustua niihin. Löytökoirien tarinat ovat totta vie toinen toistaan lohduttomampia. Yhdellä oli vain kolme jalkaa, toiselta puuttui silmä, kolmannella oli suuri, syvä haava kaulassaan ja pahoja arpia kehossaan. Minusta on uskomattoman hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka haluavat antaa aikaansa auttaakseen näitä kaltoin kohdeltuja ja hylättyjä koiria. Siksipä itsekin halusin kantaa korteni kekoon ja auttaa tarhaa sen aikaa, kun Espanjassa olen, käymällä toivon mukaan siellä joka lauantai.

Triple A sisääntuloportilta kuvattuna.

Suosikikseni ensimmäisellä käynnillä nousi pieni, ujo ja epävarma, mutta silti kovin rohkea (rohkeahan on, kun uskaltaa vaikka pelottaisikin ;) ), kadulta löydetty Bodie. Kaveri oli varovainen ja katsoi kysyvästi koko ajan, kuin lupaa pyytääkseen kaikelle, mitä teki, mutta kun näytti, että ”hei, sä olet mun kaveri”, Bodie uskaltautui leikkimään ja antoi rapsuttaa itseään mahasta – uskomattoman reipas ja luottavainen koira, kaikesta kokemastaan huolimatta.

Oma suosikkini tarhalla on vuoden ikäinen Bodie.

Arka mutta utelias Arie, vuosikas tämäkin.

6-vuotias länsiylämaanterrieri Terry.

Tutustuin tarhalla muutamaan ihmiseenkin –ruotsalaisperheeseen, joka myöskin vierailee tarhalla viikottain, sekä ruotsalaismieheen, joka työskentelee tarhalla ja ystävällisesti heitti minut takaisin Marbellaan. Reissusta jäi minulle tosi hyvä mieli. Tuntuu aina yhtä mahtavalta, kun saa edes pieniä merkittäviä tekoja aikaiseksi elämässään.:)

Suomen yhdistykseen voi tutustua osoitteessa espanjankatukoirat.com, Triple A:n sivut löytyvät tripleamarbella.org – osoitteella.

Lämmintä lämmintä

Taidan tässä nyt toimia niin, että aina seuraavana päivänä kirjoitan edellisen päivän tapahtumista. Tämäkin teksti on siis torstailta, huomenna tulee tämän päivän jaarittelut and so on.

Tässä koko viikon aikana oon joka aamu kyttäillyt ulos, että millasta ilmaa mahtaa olla. Lähinnä oman vaatetuksen takia. Koska joka kerralla töihin kävellessä on tullut KUUMA (pitkät housut ja farkkutakki päällä). Nyt aamu oli kuitenkin pilvinen, joten suosiolla vedin takin päälle taas. Pääsin minä puoleen väliin ennen kuin hiki alkoi virrata. Huomenna takki niin jää kämpille. :D

Mulla muutenkin oli hyvä ajoitus tämän tuloni kanssa –maaliskuu on ollut täällä kuulemma aivan älyttömän sateinen, ja vielä viimeisinä päivinä ennen kuin Espanjaan lensin, oli vettä tullut ihan saavista kaataen. Meikäläinen toi kesän mukana täkäläisille. ;)

Töissä oli ohjelmassa ensimmäisten juttujen kirjoittelua! Paria lyhyempää uutista rustailin englanninkielisistä sanomalehtilähteistä siinä ohella, kun etsiskelin uusia hyviä uutisaiheita. Kyllä on ainakin tiedonhakua taas treenattu!

Töiden jälkeen tapasin Jennin, täällä Fugessa au pairina työskentelevän suomitytön, joka otti yhteyttä omiin huuteluihini Espanja.orgissa. Mirka liittyi seuraan ja vietettiinkin sitten aivan älyttömän hauska ilta kolmisin!

Ps. Espanjalaisravintoloiden jälkiruokakakkupalat ON isoja kakkupaloja. :P

Rantakauden avaus! 10.4.

Aamulla oli jo niin lämmin, että kävellessäni töihin siinä puoli yhdeksän aikaa toivoin, että olisin pistänyt shortsit päälle farkkujen sijaan. Menee ihan urheilusuorituksesta kun sen puoli tuntia rahaa läppäriä duuniin ja takaisin. :D Aurinko on täällä etelämpänä kyllä lämpimämpi, pakko olla. Pienoinen tuuli sentään vähän viilensi matkan tekoa.

Mutta, koska aamu näytti ja tuntui jo niin lämpöiseltä, varasin rantakamppeet mukaan töihin, suunnitelmana rykäistä viideltä suoraan rannalle vielä pariksi tunniksi, ennen kuin Aurinko tipahtaa hotellirakennuksien taakse. Mirkakin innostui ideasta ja päätti lähteä messiin.

Jotenka, heti kun kello sen viisi löi, suuntasi reitti kaupan kautta biitsille. Hiekkaa, Aurinkoa ja lime-Breezeriä – tuli jo ihan vuoden takaiset ajat Kosilla mieleen.<3

Suomiteemalla 9.4.

Se on aina välillä ihmeellinen se sosiaalinen vaikutus ihmiseen. Tässä on nyt näiden parin päivän aikana ehtinyt tämän toisen harjoittelijan kanssa jaaritella sen verran, että tuntee nyt omaavansa ainakin yhden frendin, jonka kanssa kuluttaa aikaa. Ja ai että kun se pistää oman päänupin rauhoittumaan, ihan tosissaan! Kyllähän meikäläinen yksin pärjäisi, mutta kun keskusteluseuraa kaipaa, ei viitsisi niille puluillekaan jutella.

Päätettiin siis Mirkan kanssa lähteä yhdessä istuskelemaan iltaa. Noh, kun kovin on kuultu näistä Fugen suomibaareista, niin täytyyhän ne uteliaisuuttaan livenäkin nähdä. Aloittakaamme siis Uudesta Reflasta, joka sijaitsee venesataman kupeessa.

Pienihän tuo(kin) paikka on, mutta kotoisa (jostain kumman syystä). Jengiä sattui olemaan vähän enemmänkin, kun televisiosta tuli jalkapallopeli Malaga vastaan joku. Ja uskokaa tai älkää, täkäläiset suomalaiset jännää ja huutaa Malagan puolesta kuin olisi Suomen lätkämatsi menossa. Meikäläinen ainakin sai puolikkaan sydärin, kun ensimmäinen maali Malagalle tuli. :D

Ensimmäinen työpäivä 8.4.

Aamulla oli ihanaa herätä, kun aamuaurinko alkoi paistamaan parvekkeen ovesta sisään. Niin paljon helpompaa! Innolla suuntasin työpaikalle, joka sijaitsee Los Bolichesissa Santa Gema –kadulla. Pieni ylimääräinen lenkki tuli käveltyä, kun vahingossa kuljin risteyksen ohi, mutta eipä tuo mitään. Perille löysin kuitenkin ajoissa.

Ole-kustannuksessa työskentelee kuusi ihmistä (ainakin paikan päällä toimistolla tähän mennessä olen nähnyt), kaikki mukavia tyyppejä. Harjoittelijaseuraakin on kuvataiteita opiskelevasta Mirkasta.

Heti ensimmäisenä päivänä sain mukavasti tekemistä, oikolukua ja sanomalehtien postittamista varten hoidettavia hommia, sekä joka lehdessä ilmestyvän tietovisan kysymysten luontia. Mukava startti harjoitteluajalle, tästä tulee vielä hyvä!

Nyt ensimmäisinä päivinä on fiilinki mennyt loivaa vuoristorataa. On upeaa olla viimein taas ulkomailla pidempää aikaa ja kokea uusia juttuja, mutta yhtäkkinen aika ilman tekemistä ja vailla tuttuja ihmisiä tuntuu välillä vähän kurjalta. Uskon kuitenkin, että kunhan täällä on viikonkin ollut, lähtee homma rullaamaan sulavammin ja mieli asettuu.

Lähtö 7.4.

Lento lähti lauantaiaamulla kuudelta Suomen aikaa. Pakkaamiset jäi melkoisen viime tippaan (ylläri…), mutta kaikesta kiireestä huolimatta tuli ainakin oleellisimmat tavarat pakattua mukaan. Oli muuten vaikeaa taas valkkailla vaatteet mukaan, vaikka sitä on jo muutamat kerrat saanut tehdä pidemmällekin ulkomailla oloajalle. Opittu on jo, ettei liikaa kannata ikinä pakata, mutta kun on ne rakkaimmat paidat, joita ei raaski jättää Suomeen… :D Toivottavasti tilaa riittää ostoksillekin sitten tarpeeksi!

Oli ihana ajatus päästä Espanjaan lepäämään. Ihan tosissaan. Viimeiset viikot Suomessa oli ollut aika hullunmyllyä ja miljoona rautaa tulessa juoksemista. Espanjassa sitten olisikin paaaaljon aikaa.:)

Lento kesti sen vajaat viisi tuntia. Matkan aikana tuli ihan kauhea nälkä, kun ikinä en tohdi koneesta ostaa niitä ylihinnoiteltuja syötäviä.  Ensimmäinen asia, mitä ajattelin perille päästyäni ja kämpän saamisen jälkeen tehdä, olikin syömään lähtö… :D

Espanjan puolella lentokentällä sai hetken odotella matkatavaroita. Tulipa sieltä hihnalta matkalaukkujen mukana sitten yksi koirahäkkikin, mikä oli aika hauska näky. Ei kai ne nyt tavallisesti muiden matkatavaroiden seassa ulos tule… Anyway, kentältä ulkoilmaan päästyäni olin odotetusti vähän hukassa. Fuengirolaan menevää bussia ei tuntunut löytyvän mistään, niin kuin ei kyllä minnekään muualle menevääkään, ja päätin soittaa KodinOnnin edustajalle. Hän sitten neuvoi käyttämään junaa, mikä olikin helppo, nopea ja edullinen tapa liikkua oikeaan suuntaan.

Perille Fugessa jäin ohjeistetusti Los Bolichesin pysäkillä pois, ja vastassa minua oli KodinOnnin toinen edustaja, oikein mukava ja ystävällinen vanhempi mies. Hän kyyditsi minut El Puerto –hotellille ja esitteli huoneen. Se onkin oikein mukava!

Näkymiä partsilta.

Onhan sieltä kymmenennestä kerroksesta matkaa maahan...

Lisää kuvia asunnosta tulossa!

Niin, sinne syömään sitten. Vaikka vähän hölmöltä tuntuikin, halusin lähteä yksinäni ulos syömään. Se on aina yhtä kesäinen fiilis istua ulkona syömässä! Päivän aikana hoitelin ruokaa jääkaappiin ja kunhan käppäilin (shortseissa!) pitkin ranta- juna- ja bussikatua ja palauttelin mieleen nurkat. Katsoin myös työreitin valmiiksi, ettei tarvinnut heti ensimmäisenä työpäivänä eksyä.;)

Valmistelua

Vähän hätäsellä keksin alkaa tätä blogia rustailemaan – toki ajatus oli pyörinyt päässä aina välillä jo aikaisemmin, mutta fiilinki oli vähän on-off. Siksipä kaikki nämä Suomesta käsin valmistelut tungen tähän yhteen ja samaan postaukseen, pahoitteluni siitä!

No miksi Espanja ja Fuengirola?

Paikka on vähän jo ennestään tuttu, sillä kolme vuotta sitten lomailin vanhempieni kanssa täällä viikon verran ja mukavaahan oli. Moni on kysynyt, että mitäs nyt sinne suomalaisten keskelle sitten, no miksipäs ei? Riittää täällä Aurinkorannalla muitakin kansalaisia.

Rehellinen syy paikan valintaan ovat kuitenkin nuo koirarescue –tarhat, joita Costa del Solin ympärillä on paljonkin. Pidemmän aikaa on kiinnostanut tämä toiminta ja ajatuksena on, että pääsen näkemään tätä vapaaehtoistoimintaa lähempää, sitä perus arkea.

Toisena syynä alueen monipuolinen heppailutarjonta – seitsemää viikkoa kun aktiivisesti ratsastava ei vain voi olla ilman hevosia ja ratsastusta... :D Pienenä haaveena olisi viimein päästä kokemaan se rantalaukka!

Miksi harjoittelupaikaksi Olé-kustannus?

Sain koulumme opettajalta läjän Olé-aikakauslehtiä, josta pystyi näppärästi etsimään työharjoittelupaikkaa. Lähettelin sähköposteja sinne tänne, ja jossain välissä tajusin, että miksen kysyisi itse lehdeltäkin. Sieltä vastattiin myöntävästi, ja koska toimittajan hommat kiinnostavat myös, nappasin paikan saman tien itselleni.

Lennot varattiin tuttuun tapaan Norwegianilta –siellä oli ne halvimmat. Ja ihan näin btw Norjasta lentää Malagaan yli puolet halvemmalla, eläköön taas Suomi!

Asunnon kanssa tulikin sitten jo vähän kiire. Kaikki muu olikin valmiina. Sähköpostia lähti moniin, niin suomalaisiin kuin joihinkin englanninkielisiinkin yrityksiin, mutta monista ei vastattu mitään. Ensisijaisestihan hain jonkinlaista kimppakämppää, mutta kun sellainen ei napannut, piti kaivella halvin yksiö. Se löytyi sitten Kodin Onni-firman kautta, erään hotellin yhteydessä olevista yksityisasunnoista aivan merenrannan vierestä. Matkaa työpaikkaan on jalkaisin sen puolisen tuntia vajaa, mutta näissä keleissä kyllä kelpaakin lampsia ulkosalla rantakatua pitkin.:P

Todennäköisesti unohdin kirjoittaa jostain oleellisestakin asiasta, joten jos mieltäsi kaivertaa ihan mikä asia vain, kysele rohkeasti! : )